Pykeijä sai alkunsa Suomen Lapin pakkasöistä ja poliittisista levottomuuksista 1800-luvulla. Katovuodet pakottivat maanviljelijät siirtymään pois kotikonnuiltaan ja monet muuttivat leivän toivossa pohjoiseen aina Jäämerelle asti. Näin syntyi Pykeijä eli norjaksi Bygöynes. Varanginvuonossa oli tarpeeksi kalaa, eikä meri jäätynyt koskaan. Tässä näennäisen autiossa merimaisemassa kasvoi vahvaa vihreää ruohoa, merilintujen ja ruskolevän lannoittamaa. Uusilla norjalaisilla, Suomesta muuttaneilla maanviljelijöillä, oli parhaat mahdolliset selviämisedellytykset: he toivat maanviljelyskulttuurin mukanaan ja oppivat nopeasti vuonokalastuksen taidon.

Pykeijä on jotain erikoista vielä tänäkin päivänä. Vanhaa Suomen kieltä kuulee puhuttavan yhä vieläkin. Rakennukset ovat suomalaistyylisiä, kuten useat sukunimetkin: Laurila, Ingelä tai Marjavaara. Suomalaiset toivat mukanaan uskontonsakin, jonka juuret ovat syvällä laestadiolaisuudessa. Kaikki tämä on tyypillistä Pykeijälle: kohtuullisuus. Ei silmäänpistäviä eroja ihmisten välillä. Jopa talot henkivät maltillisuutta. Nöyrinä ne seisovat suojassa myrskytuuulilta.

Toisen maailmansodan lähestyessä loppuaan kaikki Ruijan rakennukset piti polttaa. Puna-armeijan tuli saada maistaa omaa lääkettään - poltetun maan taktiikkaa. Mutta luutnantti Falck, Pykeijään sijoitettujen saksalaisten joukkojen päällikkö, teki paikallisen väestön kanssa sopimuksen kuljetuksesta vuonon yli. Siksi kylä säästyi. Ei ihme, että hän oli suosittu vieras Pykeijässä sodan jälkeen.

Pykeijä koki kovia aikoja taas 1980-luvulla. Kalanjalostuslaitos meni konkurssiin. Kukaan ei enää halunnut sijoittaa rahaa kalatalouden elvyttämiseen. Pykeijäläisista tuli maailmankuuluja, kun he protestoivat ilmoituksellaan pääkaupungin sanomalehdissä. Kylä myytävänä, kuka haluaa meidät? He halusivat muuttaa pois, koko kylä yhdessä. Siitä tuli kansallinen symboli ja kylän pelastus.

Mutta apua saatiin muualtakin. Venäjältä tuli Varanginvuonoon merivirtojen mukana massoittain suuria rapuja, niinsanottuja kamtshatka-rapuja. Ja ketkäpä muutkaan kuin pykeijäläiset onnistuivat käyttämään tilanteen hyödykseen yhdessä yössä. He perustivat maan ainoan kamtshatka-liikkeen! Pykeijä on todella erikoislaatuinen paikka. Eipä sitä syyttä kutsuta Pikku-Suomeksi.